Kauden avaus Portugalissa

Helmikuun lopulla suunnistettiin Portugalissa nelipäiväinen rastiviikko Portugal ”O” Meeting. Paikalla oli 2344 osanottajaa 36 maasta Thierry Guergiousta ja Simone Nigglistä alkaen. Mukana oli 244 suomalaista, joista neljä edusti HlS:n värejä.Heta sijoittui W16-sarjan kokonaiskisassa toiseksi ranskalaisen Helene Champignyn jälkeen. Antti jäi M45-sarjassa niukasti neljänneksi (0,74 pisteen erolla, kun voittaja kuittasi aina 1000 pistettä ja muiden pisteet suhteutettiin voittajan aikaan). Reeta ja Tanja kisailivat kahtena päivänä. Karttoja ja tuloksia voi tutkiskella kisasivuilta http://pom.pt/2017/en.

201703avointaAvoin ja puoliavoin maasto oli todella nopeaa edettävää.

 

201703peitteistaPeitteisessä maastossa rastit eivät aina osuneet kohdalle.

 

Menoaikataulumme ei ollut paras mahdollinen kisailuja ajatellen. Perjantaiaamuna oli herätys klo 3.30, koska lentomme lähti Vantaalta 6.40. Frankfurtissa oli parin tunnin tauko ennen kuin matka jatkui hiukan myöhässä TAPin lennolla Lissaboniin, jossa olimme paikallista aikaa klo 14 (Suomen aikaa klo 16). Portugalissa matkatavaroiden kanssa ei pidetty kiirettä, mutta onneksi tavarat tulivat perille. Olimme vuokranneet auton etukäteen, joten seuraavaksi suuntasimme noutamaan sitä. Paikalla oli jokunen muukin autoa kaipaava, joten noin puolen tunnin jonottamisen jälkeen pääsimme hoitamaan asiamme ja hetken päästä suuntasimme vuokra - Golfillamme kohti Portugalin itäosia. Maksulliset moottoritiet olivat hyvässä kunnossa ja liikennettäkään ei ollut liiaksi, joten matka sujui jouhevasti maalaismaisemissa kohti Alter Do Chaoa, josta haimme kisamateriaalimme kylän keskellä olleesta linnasta. Kisamaksut olivat todella huokeat, sillä aikuisten maksu oli 10 e/päivä ja lasten 5 e/päivä. Osanottomaksu sisälsi myös teknisen kisapaidan.

Alter Do Chaossa kävimme tekemässä vielä ruokaostokset ennen kuin matkamme jatkui pimeässä kohti majoitustamme. Hiukan puutteellisilla kartoilla ja pieniä teitä pitkin ajaen selvisimme kuitenkin perille. Olimme vuokranneet majatalon (Casa da Carapeta) vain muutaman kilometrin päästä Espanjan rajasta. Vuokraemäntämme tuli esittelemään ihastuttavaa maalaisasuntoamme illalla. Sisällä oli melkoisen viileää, sillä lämmitystä ei ollut talven aikana pidetty. Aluksi hanoistakaan ei tullut kuin kylmää vettä, mutta kaasupullon vaihto auttoi onneksi asiaan. Makuuhuoneissa kärhesivät patterit täysillä ja kun päällä oli kolme peittoa, niin unikin maittoi ihan hyvin. Nukkumaan pääsimme 22.30 (00.30) eli päivälle oli tullut pituutta vain 21 h.

Aamulla herätys oli 6.50. Valoisassa pääsimme näkemään, mihin olimme majoittuneet. Ympärillämme oli eläinten laidunmaita ja pihassa kasvoi mandariinipuu (?). Lampailla oli omat laidunmaat ja hevonen käyskenteli takapihallamme. Sisällä oli edelleen kohtalaisen viileää ja varsinkin kivilattia oli jäinen. Ikkunaluukkuja ei voinut kaikista aukoista avata, koska takaa paljastui vain hyönteisverkko ikkunalasin sijaan. Keittiössä oli mahtavan suuri takkasyvennys, mutta takka oli olemattoman kokoinen. Osa oviaukoista oli 150 cm korkeita. Viileydestä huolimatta majoitus oli todella ihastuttava. Hintakaan ei ollut hirvittävä (270e / 5 vrk).

Kaksi ensimmäistä kisaa juostiin noin tunnin ajomatkan päässä majoituksestamme eli Aldeia Da Matan ihastuttavan pikkukylän laitamailla. Kisakeskusalueella oli härkätaistelujen harjoitusareena. Ensimmäiseen kisaan lähdimme intoa puhkuen maisemien näyttäessä upeilta. Edellispäivän matkarasitus ei ollut ainakaan mielessä, mutta pientä epävarmuutta toi uusi maastotyyppi, johon emme olleet ehtineet tutustua kuin vanhojen karttojen avulla. Heta selvisi kohtalaisen mukavasti uusista haasteista, mutta Antti oli keskimatkan teknisessä kisassa vielä paikoin aivan hukassa. Maastopohja oli todella hyvää ja paikoittaiset isotkin avoimet alueet nostivat vauhdin tappiin. Kiviä oli paikoitellen paljon enemmän kuin Hämeessä ja jokuset piikkipuskatkaan eivät ole olleet yhtä mukavia kuin hämäläisryteiköt. Oman erikoispiirteensä ekoihin kisoihin toi lukuisat aidat, jotka olivat paikoin noin puolitoistametriä korkeita piikkilanka- tai verkkoaitoja. Ylitys-/ alituspaikkoja ei ollut kuin siellä täällä, joten välillä sai miettiä sopivaa ylityspaikkaa ja – taktiikkaa. Kun aamun sumupilvet häipyivät pois, lämpötila nousi lähemmäs 20 astetta.

201703Reeta yoIltapäivän vietimme tutustuen Craton kylään, josta siirryimme illaksi Alter Do Chaon kylään. Siellä oli vuorossa erillinen yösprinttikisa. Osanottomaksut olivat 5e / 3 e, jotka sisälsivät kaikissa sarjoissa kolmelle parhaalle palkinnot. Katualueella paloivat himmeähköt valot, joten alkumatka oli vauhdikasta radan ollessa kohtalaisen helppo. Maalia lähestyttäessä tuli kuitenkin yllätys, kun viimeiset puoli kilometriä piti suunnistaa pilkkopimeässä puistossa osin labyrinttimaisten pensasaitojen sisällä. Heta ja Antti pääsivät kakkossijoillaan palkinnoille ja Reetakin teki hienon suorituksen ollen 12. Ilta oli taas pitkällä, kun pääsimme kämpille nukkumaan.

 

 

201703Heta palkinnotKahden melko rankan vuorokauden jälkeen toisen päivän pitkän matkan kisa sujui yläkanttiin. Mukana oli enemmän reitinvalintaa ja rastipisteet olivat selkeämpiä kuin edellispäivän keskimatkalla. Myös kartan ja maaston yhteensovittaminen oli helpompaa. Heta ja Antti tekivät rastiviikon parhaat suorituksensa Hetan ollessa 3. ja Antin 2. Reeta ja Tanja tutustuivat portugalilaiseen maaston ensimmäisen kerran tehden hyvät suoritukset. Mieleenpainuvimpana oli piikkipuskakasvuston reunustaman ojan ylitys. Ylityspaikkaa ei tuntunut millään löytyvän, kunnes silmiin osui suunnistajien tekemä tunneli, johon mentiin kuin vesiliukumäkeen eli selällään maaten kohden ojan pohjaa ja sieltä kontaten ylös. 

Jottei ohjelma olisi liian kevyttä, niin kisan jälkeen suuntasimme vielä kävelyretkelle majoituspaikkamme vieressä olevan Marvaon kylään. Matkaa kylään ei ollut kuin 2,5 km, mutta nousua tuli samalla lähes 300m. Marvaon kuuluisa linnakylä sijaitsee erittäin jyrkkäpiirteisen vuoren huipulla, josta oli upeat maisemat ympäristöön Espanjan puolelle asti. Kylä oli näkemistämme kylistä ylivoimaisesti viehättävin. Mukanamme oli kylästä tehty vanha sprinttikartta, joten samalla saimme pienen kartanlukuharjoituksen. Kyseinen rata olisi ollut erittäin mielenkiintoista suunnistaa kisassa. Korkeuseroja ja sokkeloita varsinkin linnan sisäpihoilla oli riittämiin.

201703pummiKaksi viimeistä kisaa suunnistettiin puolen tunnin päässä majapaikastamme Portalegren kaupungin lähistöllä. Maastotyyppi oli samankaltaista kuin edellispäivinä, mutta osa mäistä oli vielä enemmän täynnä tavaraa kuin aiemmin ja maastossa enemmän peittävää puskaa. Keskimatkan kisassa Antin rata meni pahimpiin paikkoihin, joissa sormi meni välillä suuhun ympäristön ja kartan ollessa täynnä kiviä. Taidot loppuivat kesken. Hetallakin oli hiukan vaikeuksia sijoituksen ollessa silti 3. Sää oli pilvisempää ja viileämpää (12 C) kuin edellispäivinä. Illalla koitti reissun ensimmäinen lepohetki.

201703Heta maaliinViimeisenä päivänä olimme taas kaikki viivalla. Sää oli koleahko ja välillä taivaalta tuli muutamia pisaroita. Pitkän matkan kisa sisälsi osittain todella vauhdikkaita välejä, jollaisia Suomessa ei ole. Suunnistajalta vaadittavat ominaisuudet ovat kovin erilaisia jos verrataan portugalilaista ja hämäläistä maastoa. Heta pystyi edelleen kohtalaisen hyvään suoritukseen (2.), jolla hän varmisti itselleen kokonaiskisan kakkossijan ennen ruotsalaistyttö Amanda Janssonia. Antin suoritus (3.) sisälsi vauhdikkaalla radalla liikaa oravapolkuvirheitä, joten kokonaiskisan palkintosija jäi ärsyttävän lähelle. Ylivoimaisen voiton vei Ruotsiin Eric Perrin ennen Jonas Eklundia ja Gjermund Ursetia. Reeta ja Tanja olivat toisissa suorituksissaan jo hyvin sinut maaston kanssa.

Kokonaisuutena rastiviikon järjestelyt sujuivat todella hienosti. Parkki oli hoidettu hyvin. Ainakin meillä, jotka jouduimme tulemaan joka kisaan aikaisin, ei ollut minkäänlaisia ongelmia. Kisapaikalla oli tarjolla syötävää todella kohtuuhintaan: vihanneskeitto 1,50e, jauhelihapasta 3e, salaatti-/hedelmäannos 2,50e, juomat 1e, lukuisia paikallisia leivonnaisia 0,80e /1,20e, kahvi 0,60e jne. Ruoka- ja salaattiannokset olivat todella isoja. Online-tulokset pyörivät ’screenillä’ ja olivat tietenkin myös netistä saatavilla. Palkintojen jakokin aloitettiin aikataulua aiemmin. Ehdottomasti kokemisen arvoinen reissu, johon voisi lähteä uudestaankin. Ensi vuonna kisat pidetään hiukan aikaisemmin eli 10.-13.2.2018 Evoran lähistöllä.

Kisailujen jälkeen nukuimme vielä yhden yön maalaistalossamme, josta ajoimme seuraavan aamupäivän aikana Lissaboniin. Palautimme auton lentokentälle, josta siirryimme metrolla Lissabonin keskustaan viimeiseksi vuorokaudeksi. Lissabon vaikutti erittäin mukavalta suurkaupungilta. Torstaina lentomme lähti paikallista aikaa klo 14.20 kohti Muncheniä, jossa koneen myöhästymisen vuoksi 40 min vaihtoaikamme oli kutistunut 25 minuuttiin. Helsingin lennon lähtöportti oli vielä eri rakennuksessa, johon piti useamman sadan metrin kävelyn lisäksi käyttää lentoaseman junayhteyttä. Emme olleet ainoita suunnistajia, jotka juoksujalkaa siirtyivät toiselle lennolle. Saksassa homma toimi kuitenkin lopulta hyvin, kun matkatavarammekin ehtivät samalle lennolle. Kotona olimme klo 00.30. Aamulla oli vuorossa heti suksien voitelua ja hisutavaroiden keräämistä. Yhden jälkeen lähdimme Hetan kanssa ajamaan kohti Raahea, johon saavuimme yhdeksän aikaan. Seuraavana aamuna oli vuorossa SM-pitkä. Arvaatkaa, oliko hiihto helppoa viikon ’herkistelyleirin’ jäljiltä?

Antti