Ykkösryhmän leiriterveisiä Rumiasta

pu1

Samalla konseptilla mentiin. Leiripaikkana toimi viime vuoden tapaan Rumian kaupunki puolen tunnin matkan päässä Gdanskista. Sama tuttu ja hyväksi todettu hotelli sekä tutut kulmat helpottivat leirin etenemistä huomattavasti. Leiri oli mallia keskiviikko/torstai – tiistai/keskiviikko vuoden 2011 nuorten MM-kisamaastoissa.

Puolassa oli suuret lämpötilanvaihtelut. Lämpimimpinä päivinä elohopea kipusi jopa +24 asteeseen, mutta viileimpinä päivinä lähes myrskylukemissa puhallellut tuuli ja sade saivat +5 asteen tuntumaan lähes pakkaselta. Yllättävää kyllä kaikki taisivat tietojemme mukaan selvitä terveenä tai ainakin ilman mitään kovempia tauteja. Varustautuminen ja pukeutuminen oli siis ilmeisesti hyvin onnistunut. Kokonaisuutena leiri oli muutenkin hyvin järkätty. Asiat tuntuivat olevan jatkuvasti koutseilla ja huoltajilla hyvin hanskassa, joka lienee leiriläiselle yksi mukavimmista tunteista. Päiväohjelma sisälsi yleensä noin 30 minuutin aamulenkin ja koordinaatiot, aamupäivän suunnistusharjoituksen pian aamiaisen jälkeen ja iltapäiväreenin klo 15 aikoihin. Innokkaimmat ruuvailivat vielä kahtena iltana lamput yöreeniin kaiken muun lisäksi. Yöharjoitukset olivatkin mielestämme lähes leirin parasta antia. Päivät meni reipasta vauhtia ja tylsiä hetkiä ei juuri mukaan mahtunut.

Hienoja maastojahan ne olivat; melkein kuin olisi puistossa juossut. Lehtimetsäkangasta, männikköjä, harjuja ja supikkoa. Tosin penkkaa riitti paikoitellen varsin reippaasti, mikä näin jälkeenpäin on saanut juoksussa aikaan suomalaismäkien pienuuden ;). Mielestämme tänä vuonna oli valittu profiililtaan hieman matalampia maastoja ja ratoja, jotta siellä pystyy pääosin juoksemaan eikä homma mee ihan nelivedon puolelle.

Yksi hienoimmista päivistä oli ehdottomasti ”piitsipäivä” reilun tunnin ajomatkan päässä majoituksesta meren rannalla. Meitä oli kyllä vähän huijattu, sillä luulimme suunnistuksen tapahtuvan rantahiekassa dyynimaastossa, mutta maasto paljastuikin varsin nopeaksi kangasmaastoksi. Ei siinä mitään, kyllä se sekin kelpasi ihan hyvin.

Sokerina pohjalla oli leirin viimeinen treeni, kovasti odotettu ja jopa pelätty, leiriläisten keskuudessa jo melkein legendaksi muodostunut ”Happomäki”. Viime vuonna melkein ”Tappomäki” mutta tänä vuonna etuliitteenä vain happo. Ideanahan tässä oli että vuoren rinnettä (jyrkän mäen syrjää) juostiin täysillä ylös ja sieltä suunnistaen täyttä vauhtia rinnettä alas. Alarinteessä oli muutama rasti. Näitä pojat teki viisi ja tytöt kolme kappaletta. Matkaa vedoista kertyi n. 6 km (noususumma noin 500m ja samat laskut) ilman siirtymiä ja siirtymien kera reipas 8km. Treeni oli suhteellisen raastava ja hapokas, mutta erittäin hyvä. Tämä itsensä voittamisen fiiliksiä tarjoillut treeni kruunasi leirin hienolla tavalla.

Suurin osa suuntasi tiistaina kotiin, mutta muutaman urheilijan joukko jatkoi leiriä vielä päivän. Ohjelmassa piti olla normisuunnistusta mutta käytimme radan jo aiemmin ylimääräiseen yösuunnistukseen. Hätäratkasuna vedettiin hotellin tulostimella mustavalkosia karttoja viime vuoden Happomäestä ja tehtiin käyrätreeni. Harjoituksessa sattui varsin erikoinen tapaus, kun erään rastin viereisessä kuopassa oli metsässä asuvan erakon rakennelma (hän asui siinä punkkerissa) ja tämä erakko ilmeisesti oli vienyt rastilipun viereisestä kuopasta ja poltti sitä kamiinassaan. Sen verran kärysi… Hän kyllä väitti, ettei ole koskenutkaan lippuun ja epäili tuulen lennättäneen sen pois. Kummallista oli se, että hän puhui Joonan kanssa parempaa englantia kuin kukaan ”normaali” puolalainen.

Kaiken kaikkiaan leiri onnistui erinomaisesti ja jokaisen urheilijan asenne oli hyvä. Reissuun ei isompia probleemia mahtunut vaan kaikki sujui hyvin. Laskimme leirin aikana eniten reenanneille kertyneen 17 treeniä ja yli 120 km, josta pääosa suunnistusta. Leirin kovuus ja raskaus näkyi seuraavan viikonlopun Ankkuri- ja Silja-Rasteilla eikä oikeastaan kukaan leirillä ollut yltänyt omalle tasolleen. Ankkuriviikonloppua seuranneen viikonlopun Finnspringissä kokonaistaso oli selvästi nousussa.


Parisprintin lähtö

pu2
Tuulisella piitsillä Stegnassa

Isot kiitokset vielä: Jari, Asko, Petri, Jyrki ja Tanja !!

Antti ja Jere