Suomalaiset aloittavat aina säällä. Sillä sitten lähdetään nytkin liikkeelle. Ennusteet povasivat myrskyä laivamatkoille mennen tullen. Mennessä laivamme lipui kohti Tukholmaa hyvinkin tasaisesti. Kisapaikalle monet saivat viestejä, että pääsemmekö ollenkaan kotiin, kun laivayhteyksiä on myrskyn takia peruttu. Tarkkaavaisimmat huomasivat pientä keinuntaa puolen yön paikkeilla. Taisi myrskytuulet osua eteläisemmälle lahdelle. Hyvä niin. Ajellessa satamasta kilpailupaikalle tuulilasin pyyhkijät olivat tihkusateen takia tarpeen, mutta kun seurateltta oli pystyssä, alkoi aurinkokin pilkistellä ja lämmitti suunnistajia lopulta ihan koko päivän. Voimme siis sanoa, että sää suosi reissuamme.
Tunnelma seurateltalla oli iloinen ja leppoisa. Kisaan lähdettiin yhden tavoitteen taktiikalla: hyväksytty suoritus. Oli tärkeää saada lopputulos. Oikea kartta, koodi ja piippaukset + valo. Kisan jälkeen oli mukava kuulutella bussissa, että pääsimme tavoitteeseemme. Bonuksena vielä paljon hyviä suorituksia ja tärkeää kokemusta. Aplodeja annettiin bussissa vuolaasti.
En malta olla kertomatta paria esimerkkiä, kuinka tarkasti joukkueessamme huolellisuusvaatimukset otettiin. Kun Keira sai puomilla kartan Hannalta, kisajännitys varmasti nipisteli vatsassa uuden kokemuksen edessä. Vaan Keirapa pelasi varman päälle, ryntäsi luokseni ”tukikohtaani” vaihtoalueella, näytti karttansa kääntöpuolta, jossa oli osuusmerkinnät ja kysyi ”onko tää oikea kartta”. ”On se!” ja niin Keira porhalsi maastoon. Oli varmasti helpompi painella menemään, kun ei tarvinnut pohtia tuota asiaa matkalla. Samalla osuudella huoltojoukot ihmettelivät, miksi Martti jäi maalileimauksen jälkeen keskustelemaan toimitsijan kanssa. Oli tullut jokin ajatuskatkos ja sekaannus viimeisen rastin sijainnista ja Martti päätti varmistaa ennen karttatelineelle tuloa, onko varmasti leimannut oikeilla pisteillä. Kaksi malliesimerkkiä siitä, miten kannattaa olla ennemmin liian huolellinen kuin luottaa tuuriinsa, mistä saattaa joskus hylsy tulla.
1. osuus 7,9 km Vili lähti numerolla 295 aika lailla takarivistä. Lähtökiihdytys juostiin tiukkaan ylämäkeen. Vili eteni joukkueemme parhaalla kilometriajalla. Vaihtosija 267.
2. osuus 5,2 km Emma tuli Mannaan suoraan Latvian leiriltä. Hän ilmeisesti totteli managerin ohjetta aloittaa leirin lopulla jo herkistely Mannaa varten, sillä loppukauden vaikeudet huomioiden Emma suunnisti vallan mainion suorituksen. Vaihtosija 251.
3.osuus 4,1 km Tuire, Sirpa ja Kalle odottivat karttojaan, jotka Hanna kiikutti heille laskettelurinteen päälle. Kaikkien lähtöviitoitus siis meni sinne, mutta tämän osuuden kolmikko saattoi mennä mäen päälle odottelemaan karttojen tuojaa. Koko porukka uhkui kadehdittavaa mannaintoa. Harmillisesti Hanna pyöräytti nilkkansa jo alkumatkalla oikein kunnolla, mutta tuli silti porukan ensimmäisenä vaihtoon. Oli kuulemma keräillyt hetken adrenaliinia ja matka jatkui. Nyt sitten parantelee monenkirjavaa nilkkaansa tovin. Vaihtosija 267.
4. osuus 2,8 km Osuudelle lähti kolme ensikertalaista ja 12-sarjalaista sekä Martti. Keira päästettiin ensimmäisenä ja hiukan yllättäin hän tuli myös pois metsästä ensimmäisenä. Huokaisin helpotuksesta, että olin bussissa selittänyt senkin mahdollisuuden, että lyhyellä osuudella saattaa tapahtua varvaus eli joku tulee osuudelta ennen kuin kaikki ovat sinne päässeet. Keira meni ottamaan oikeaa karttaa, mutta toimitsija yritti sen estää. Keira ei antanut periksi ja silloin toimitsija vilkaisi rintanumeroa ja huomasi, että tyttö on oikeassa. Huh huh! Myös muut ensikertalaiset eli Leo ja Alisa suunnistivat huippuhienosti. Oli varmasti koko kolmikolle hieno kokemus. Vaihtosija 242.
5. osuus 6,7 km Ilkka, Pyry, Jarkko ja Jussi hoitivat miesten osuuden niin kuin pitikin. Jussi oli ennen reissua vähän epäileväinen kunnostaan polvivaivansa takia, mutta niin vaan veti rakoa kiinni oikein kunnolla. Lähtiessä osuuden viejät olivat 23 minuutin haitarilla, mutta osuuden jälkeen oli nelikko jo 11 minuutin sisällä. Vaihtosija 224.
6. osuus 4,9 km Naisten vuoro. Saimme joukkoomme Jennan, joka teki näyttävän paluun suunnistuskuvioihin. Tai missä lie salaa reenannut, kun noin hyvin suunnistaa. Eevi hoiteli osuutensa rutiinilla. Silvalle tuli alussa isoja virheitä, kun ei meinannut saada tolkkua kartan kuvaustyylistä – kelpo suoritus silti. Alman kanssa vaihtoalueella rauhoittelevasti juttelin, ettei kukaan odota, että hän voisi noin isoa (9 min edelliseen) eroa kiinni ottaa – oma suoritus vaan. Mitä tekikään hurjassa kunnossa viime aikoina ollut Alma? Online tulospalvelu oli hetkellisesti kaatunut, joten väliaikoja ei saatu. Yhtäkkiä seuravan osuuden Topias pamauttaa, että ”Alma on tossa!” Tuli siis tosiaankin nelikostamme ensimmäisenä ja kellotti ajan 39.11. Eikä tässä vielä kaikki. Managerin salainen palvelu toimitti tarkasteltavaksi Alman GPS-piirroksen ja ei voi kuin ihmetellä, että tuohon aikaan mahtui vielä muutama virhekin. Nelikkomme oli alle kahdeksan minuutin sisällä ja sija 197.
7. osuus 5,4 km Peliin laitettiin Niklas, Jykä, Topias ja Pirtu (Mikko). Tämä olikin tasaisin nelikoistamme, sillä se juoksi osuusajoissa reilun kolmen minuutin sisään. Pirtu joutui menemään käsijarru päällä vanhan pohjevammansa takia, mutta nyt saatiin nelikkomme jo kuuden minuutin sisään ja vaihtosija oli 185. Tässä kohtaa nelikon saaminen mahdollisimman nippuun onkin tärkeintä, sillä 23. osuudelle pääsee vasta, kun kaikki neljä ovat maastosta tulleet.
23. osuus 4,2 km Eero ihmetteli alkumatkasta, että jotain outoa on nyt. Oli kaatunut aiemmin ja oksa tökännyt silmäkulmaan. Aivan! Silmälaseja ei ole enää päässä. Olivat rytäkässä pudonneet. Onneksi suunnistus oli mahdollista myös ilman laseja. Ja Eero kävi kisansa jälkeen lasitkin etsimässä metsästä. Vaihtosija 198.
24. osuus 9,1 km Tässä vaiheessa viestiä voi jo käydä niinkin, että saa tai joutuu suunnistamaan yksikseen. Loppupuolella Antin mukaan kuulemma tarttui muitakin miehiä, jotka oletettavasti tulivat uusintalähdöstä lyhennetylle radalleen. Vaihtosija 199.
25. osuus 6,5 km Essi pääsi maastoon yhteislähdön kautta. Pelkkien ankkureiden lähdössä oli muutama muukin kuin Essi. Taisi olla lähes puolet mukana olleista joukkueista. Ihan kunnon yhteislähtöharjoitus. Lopullinen joukkueemme sijoitus 201.
Loppusanat Kyllä kannatti lähteä! 25manna on seurahengelle ihan paras tapahtuma. Aika monen kuulin sanovan, ettei yhtään tunne, kuka on kuka. Mutta nyt varmaan tuntee. Missä muualla oltaisiin tällä tavalla yhdessä? Nykyään kisoissa käydään omien aikataulujen mukaan eikä istuskella juurikaan seuraleirissä. 25mannassa nimenomaan istutaan seuraleirissä. Manageri ei siellä kylläkään paljon istunut, mutta sain kohdata jokaisen joukkueesta henkilökohtaisesti ja täytyy sanoa, että ihan mahtavaa porukkaa vaihtoalueella olikin.
Kiitos suunnistajille, mukana olleille huoltajille ja Pekolan kuskille!
Kuva-albumiin valokuvia ovat lisäkseni ottaneet Niina, Eija, Marja-Liisa, Tuire ja Pyry. Kiitos. Pyydämme ymmärrystä, että kaikki kuvat eivät ole ihan huippuja laadultaan johtuen tilanteiden nopeudesta ja haastavista kuvauspaikoista, mutta kiva tunnelma niistä välittyy.
– Anniina
Klikkaa kuvaa ja näet isomman version. Voit selata kuvia avautuvassa näkymässä esim. näppäimistön nuolinäppäimillä ja kosketusnäytöllä pyyhkimällä vasemmalle / oikealle.